Eipä ole paljoa tullut naputeltua kun stressi iskee. Työ tuppaa viemään kaiken ajan enkä saa tehtyä niitä asioita mitkä ovat roikkuneet jo ikuisuuden tekemättöminä.

Työpaikalla kaikki menee... no joo.... Ihan ok, mutta kyllä tuolla tuo ilmapiiri polttaa kenet tahansa loppuun muutamassa vuodessa viimeistään. Liikaa työtä liianvähälle porukalle eikä minkäänmoista yhteispeliä saatikka johtamistaitoa. Ihmiset tiuskivat toisilleen ja hyvä että eivät pure. Onneksi sentään palkka on tullut ajallaan ja sille on ollut todella tarvetta niin motivaatio säilyy silti. Yksi hyvä tyyppi sentään sielläkin firmassa on, joten joku jonka kanssa vaihtaa pari sanaa työpäivän aikana.

Mietin aloittavani kielikurssin siinä töitä tehdessäni. Koko päivän kuuntelen Jaajoa ja Vappua. Toisinaan yle puhekin voi olla kolme tuntia korvissa kun on pakko kuulosuojaimia käyttää. Olis aika hemmetin hienoa oppia vaikka espanja siinä ns. siivellä.

Lapsettomuusrintamalla ei muutoksia. Nyt on toinen clomikierto meneillään ja ensiviikolla ensikäynti julkisella. Ensimmäinen clomikierto sai taas mielen nousemaan mutta alas tultiin taas kerien ja surkeaahan se sitten oli se ensimmäinen kiertopäivä taas uutta kiertoa.

Terveen paperit sain taasen pumppupuolelta seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Sitten taas ultrattavaksi ja muutenkin hutkitaan lisää.

Aloitin uuden harrastuksen lainakoiran kanssa. Nyt juoksemme tokoilemassa ja keväämmällä alkaa agility. Toivottavasti siitä tulisi hyvää lisäpotkua elämään.

On tässä jotain positiivistakin tapahtunut. Lemmikkirintamalla pesimäkausi meni hyvin ja tuli paljon uusia siivekkäitä. Ne ovat luovutuksessa keväällä ja seuraileminen on todella terapeuttista hommaa. Terveys on ollut ihan ok, ja en ole vielä ainakaan kerännyt mitään flunssaa itselleni. Toivottavasti tulevaisuudessa jaksaisin kirjoitella vähän enemmän niin ei tarvii referoida kahta kuukautta kymmeneen riviin.

Päivisin olen monesti keksinyt todella hyviäkin aiheita pohdittavaksi, mutta jotenkin ne iltaan mennessä aina unohtuvat.