Hah... mun ei pitänyt luvata mitään... Enkä lupaakaan... vaan yritän.

Olen hiljaa sisimmässäni päättänyt ruveta ahkerammaksi ja viitseliäämmäksi. Olen patalaiska paskakasa enkä saa mitään aikaan. Ei minua häiritse roska ja paska eikä epäsiisteys. Aloitekyky on ihan surkimuksen luokkaa.... Sitten tulee joku kausi ja saan aikaan kuukauden aikana puolen vuoden hommat mutta taas se tyssää. Nyt toivoisin että ei tyssää!

Olen itseasiassa ollut tämän vuoden suorituksiini todella tyytyväinen ja saanut niitä positiivisia fiiliksiä kun olen jotain saanut aikaan. Nyt tavoite on saada joka ikinen päivä joku tällainen arkinen asia tehtyä josta tulee voittajafiilis.

Onpa tässä muutakin tehty... Ennen vuodenvaihdetta jo aloin jättämään hiilareita pois koska tiesin miehen aloittavan karppaamisen vuodenvaihteen jälkeen. No nyt mulla on pehmeä laskeutuminen alla ja ihan hyvin menee. Olen ollut aikoinaan kuukausia karppilinjalla, mutta jotenkin se vaan lipsui takaisin omiin uriinsa takaisin sitten. Sen vaan muistan että pillereitäkin vetäessä meni hormonit ihan solmuun karppailuaikana ja menkat iski kesken kierron yms. Tätä "sekoamista" toivoisin nyt taas josko se olisi avain raskautumiseen. Painon pudotus ei nyt niinkään ole ykkös prioriteetti... vaikkei sekään tietysti pahaksi olisi.

Olen normaalipainoinen, mutta olen hirmuisen pitkä... Tästä syystä painoindeksi on aika villi kohdallani... Itseasiassa jos haluaisin olla normaalipainoni alarajalla niin saisin pudottaa 16 kiloa joka olisi aivan hirmuinen määrä. Muistan kyllä ajan jolloin painoin 10 kiloa vähemmän ja päätin silloin että en koskaan paina tätä enempää... Vaan nyt jos mietin että 10kg otettaisiin pois niin huhhuh :D Ehkä sitä voisi taas kokeilla jossain vaiheessa...

 

Clomikierto nro 3 meneillään eikä mitään uutta auringon alla... Ennen tämän kuun puoliväliä pitäisi alkaa mensut joten sinne on vielä matkaa. Piinailua siis vaan ja jos tulee punainen yllätys niin ei auta kun soitella sinne tyksin suunnille aikaa sitten hoitoihin. Mikään kovin positiivinen olo ei ole raskautumisen suhteen ja nyt juuri on sellainen väsymis kausi koko asiaan. Ei jaksa..... kiinnostaa kyllä mutta ei jaksa....

 

Ai niin.... kyllä mä jotain muutakin lupasin... :D Tai siis päätin... En valita!! Heti selvennettäkööt että täällä kyllä aion marista ja marmattaa ihan sydämeni kyllyydestä mutta tänävuonna minua ei satu mihinkään, minua ei vituta mikään eikä minulla ole huono olo (siis en kerro sitä muille) Tiedostan omaavani todella raivostuttavan tavan valittaa ja marista ihan alkurepliikkinäkin jo. Se on äidiltä opittu tapa joka on minulla ollut ihan pienestä asti. Nyt minä siitä pääsen eroon!!

Tästä vuodesta lähtien elämäni on siis positiivisempi ja aikaansaavempi kuin koskaan ennen.