Näin se sitten taas vaan meni.... Neljäs clomikierto huipentunee pian vuotoon kun tänään jo alkoi tiputtelu.

Takana on kolme kuukautta matalahiilarista elämää... Olomuoto on keventynyt nelisen kiloa (tai no viis) mut se ei ollu itse tarkoitus vaan tarkoitus oli saada itsensä paksuksi.... Ei laihaksi...

Vuoden eka kierros vedettiin ilman clomeja ja nyt toinen niiden kanssa. Taas tuli ultrattua ja kaik oli niinku oppikirjassa kerrotaan. Näin jopa hyvän enneunen jonka jälkeen olin varma että tärppää tässä kierrossa, mutta eipähän tarvii pelätä noitarovioitakaan kun ei ole ennustajan kykyjä.

Keskiviikkona on hoidon suunnittelu vuorossa ja hiukan ahdistaa mitä se perkulaan nihilistilääkäri mahtaa sanoa.... Että mennään nyt kolmas vuosi alkuun inseminaatioilla ja katotaan sitten josko alettaisiin rankempia hoitoja suunnitella syksymmällä? Jurkele...

Miksei mussa voi olla jotain vikaa minkä vois ehjätä?? Miksi pitää olla lapseton vailla syytä??