Miksi otsikointi näin?? No ihan vaan siitä syystä että olen kyllästynyt ja raivoissani jeesustelijoihin jotka jaksavat mainostaa positiivisen ajattelun voimaa. Olen kurkkuani myöden täynnä elämäntapakouluttajia jotka paasaavat ihmisen pystyvän saavuttamaan mitä tahansa kunhan tahtotila on tarpeeksi korkealla. Siis ihmeitäkin....

Yrittääkö ne oikeasti väittää että lapsettomat ovat vain tahdottomia otuksia jotka eivät osaa haluta asioita oikein? 

Minä peruspessimisti olen löytänyt itsestäni aivan uskomattoman positiivisen puolen. Olen erittäin sitkeä uskomaan raskautumiseeni kuukausi kuukauden jälkeen. Olen aina ihan varma että on tärpännyt ja joka kuukausi on yrittäminen mielessä ja suurin päämääräni.

Nyt olen kokeillut parin vuoden aikana jo kaikenmoisia henkisiäkin jippoja ja tästä kuukaudesta lähtien päätin että OLEN raskaana... En yritä vaan olen.... Tästä syystä merkitsen jo kierron alusta asti raskausviikkoina etenemisen. Eipähän pysty kukaan sitten myöhemmin syyllistämään että en vaan ole halunnut tarpeeksi kovasti!!

Toki tietysti tahtotilaa voi ajatella niin että sitten jos adoptioon mennään niin siinä on vaan oltava sitkeä ja kestävä, mutta sekin ura on monilta poissa mahdollisuuksista esimerkiksi sairauksien vuoksi. Että ei siinäkään tahto paljoa auta.... Eikä se ole se biologinen lapsi jota minä yritän tässä tsempata kovasti.

Pyh ja pah... pakko jatkaa eteenpäin ja ensiviikolla on jo inssi....

Tässä kierrossa piikittelyä siis kp 3-7 ja maanantaina ultraan