Kauhea tarve höpöttää kun on taasen tilanne oman mahan kanssa päällä. Edelleenkään ei ole mensut alkaneet vaikka viikon on jo tiputellut enempi ja vähempi. Just tuli ensimmäiset kunnon menkkakrampit joten kyllä se sieltä alkaa... ihan pian...

Ihminen on outo otus... toivoo ja toivoo vaan sitä mahdotonta raskautumista joka helvatin kuukausi. Ja sitten vielä tietää olevansa pessimisti henkeen ja vereen... Jostain se uskomaton toivomisen halu vaan tulee sisältä.

Nyt alkava kierto on sitten toivottavasti viimeinen kierto ennen ivf:än aloitusta...

 

Sitten taas harmittavainen tarina...

Oltiin miehen kanssa kaupassa tänään ja syötiin siellä lounasta. Takana oli sellaisia reilu 60v mummoja ja pappoja jotka näkivät pitkän ajan jälkeen ja kävivät läpi ihan koko elämäntilanteensa... Siinä oli 2 setää ja kaksi tätiä... yksi setä ja täti oli puheliaampia ja ihan niinkuin toinen setä ei olisi ehkä niitä tätejä tuntenutkaan....

"no mites sinulla on elämä mennyt??" Täti sitten kertaa vähän mitä elämässä on tapahtunut ja pääasia on tietysti montako lasta ja minkä ikäisiä... sitten lapsenlapset... ja vieläpä on nyt lapsenlapsenlapsikin... Ja yksi lapsenlapsi pääsi ripiltä ja missä kaikki lapsukaiset asustelee.... No mites sulla?? Kysyttiin pappalta... Pappa kertoo että tyttöjä vaan tuli sukuun niinkuin heidän suvussaan on tapana... että ei poikia lainkaan tule... kolmessa sukupolvessa on vain kolme poikaa tullut... Lässyn lässyn ja tarinaa saatiin lopeteltua... Sitten setä esitti saman kysymyksen toiselle tädille... Että mitäs sinä olet elämässäs saanut aikaan...

Siihen täti vaan totesi että on tossa pari koiraa pyörimässä... muuta en ole aikaan saanut... *hiljaisuus* Niin että en ole lapsia saanut *hiljaisuus* "niin eihän sitä kaikki saa" *hiljaisuus* **kiusallinen hiljaisuus** "niin se elämä vaan on - Tokaisi kysymyksen esittänyt mies.... Johon vielä jatkoi että ei hänenkään ensimmäinen vaimonsa koskaan saanut lapsia... (kuuntelian hiljainen kysymys että siksikö siitä erosit??)

Tämä on se keskustelu mitä elämässäni pelkään... Mitä jos minusta tulee tuollainen mummo?? Mieheni oli siinä vieressä ja emme tästä keskustelusta ottaneet toisillemme kantaa... En tiennyt oliko isännällä edes kuulo päällä.... Kysyin sitten jotta kuunteliko hän tämän kiusallisen keskustelun ja hän sanoi että ei uskaltanut kommentoida minulle kun toivoi etten minäkään olisi kuullut......

Että näin sitten taas meni meillä... :(