Tämän leffan alun kun näin niin voin kertoa että tuli iso itku... Siskoni oli jo varoitellut että hän ei ole leffateatterissa näin paljoa itkenyt ensimmäisten minuuttien aikana koskaan.... Tää on siis leffan Up alkupätkä.

 

Tässä on vähän liikaa yhtymäkohtia omaan elämään... Pieniä sellaisia...

Alku kun on häistä niin meillä ihan juuri noin että morsiammen puoli kirkosta oli täyteen tuupattu värikästä kansaa ja miehen suku oli pieni ja hyvinkin hiljainen (ja riitaantunut)

Hommattiin pieni rintamamiestalo jota rempattiin. Minä olen se joka teen miestenhommia ja miehen työ oli naputella listoja paikalleen... Teimme kodistamme meidän näköisen ja päätimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen... Olihan meillä jo huonekin varattuna sille... (olin myös piirtänyt siitä sisustuskuvia jotka ovat tallessa kyllä) Postilaatikostamme kyllä puuttuu vuosien jälkeen vielä nimi :D

Tämä pariskunta on eläintarhassa töissä.... No meillä on eläintarha... Kuinka sattuikaan että tyttö tulee eteläamerikkatalosta ulos lintu kädellään? Meillä kun sattuu olemaan koukkunokkia ja nimenomaan eteläamerikasta kotoisin olevia aratteja (muun muassa)

Tuossa isännän kravaattia oiotaan joka aamu ennen töihin lähtöä ja oma mieheni sattuu myös olemaan työssä jossa on käytettävä kravaattia päivittäin...

Lapsettomuus päitkä on tietysti aika ilmiselvä, mutta myös tuo haave talosta kukkulanpäällä siellä "paratiisiputouksilla" on pelottavasti totta. Olen nimittäin haaveillut 2006 lähtien että joskus eläkepäivinä muutettaisiin väliamerikkaan CostaRicaan sitten joskus. Siellä kun olin vuoristoisemmalla seudulla vapaaehtoistöissä ja tapasin ikälopun pariskunnan jotka olivat tehneet sinne oman lintuparatiisinsa.

Rahaa keräämme kyseiseen maahan kohdistuvaan matkaan.... Olimme siellä myös häämatkalla... Vessalukemisena on kyseisen maan matkaopas ollut vuosia...