Nyt siinä on tasan viikko... Tuntuu ikuisuudelta :D

Tänään on vihdoin maha ihan aikuisten oikeesti normaali. Olo on mitä mainioin!! Olen juossut pissimässä eilisen illan ja yön ja aamun. Nyt on HYVÄ OLLA!!!

Hyvä olla siis mahan osalta, mutta ei sen osalta, mitä eilen tajusin. Tajusin nimittäin että en ole ollenkaan varautunut negaan! Olen vaan ajatellut yltiöpositiivisesti alitajunnassani kuinka tämä onnistuu. Olen mahapystyssä kesällä... miten selviän joulun jos ei vanhemmille kerrota... Eihän niille voi kertoa kun ne juoruaa heti... siis molempien vanhemmat...

Eilen vasta sisäistin sen että sieltä voi suuremmalla todennäköisyydellä tulla taas se paskiaisnega ja sitten saankin taas kertoa koko maailmankaikkeudelle että ei tullu lasta taaskaan ja että ensivuonna jatketaan leikkiä.. Ensivuoden tammikuussa siis tarkalleen ottaen olis seuraava mahdollisuus PASsiin!! Hyi olkoon!!!

Kolmen vuoden rajapyykki jo kummittelee huhti/toukokuussa sinnehän ei meidän koskaan pitänyt mennä... Se ei ollut vaihtoehto!

Onneksi pakkasessa on vielä kolmeen siirtoon tavarat niin uusi ivf rundu tulee vasta joskus keväällä jos on pakko. Toivottavasti siihen mennessä joku jo tarraa kiinni...

Mutta juu... Nyt on perus viimeinen piianpäiväviikko. Se alkaa aina tällä samalla uskomattomalla masennuksella ja neganpelolla... Ensimmäinen viikko menee aina vahvassa onnistumisen tunnossa.