Taas selailin vanhoja joskus seuraamiani blogeja ja kaikki tuntuvat olevan paksuna tai saaneet lapsen tai sitten vaan "mystisesti kadonneet"

Vieläkö täältä löytyy jokunen lapseton jotka jaksaa kirjotella? Ehkä etsin enempi meitä IVF kävijöitä... Niin sitä itsekin muuttuu vaan rasistiseksi... Aina ne vaiheet jotka on tullut jo itse käytyä tuntuu toissijaisilta. Ei halua nähdä kun muut paksuuntuu niistä konsteista mitkä ei itselle toiminu.. Sen sijaan onnistumisia ja niitä tylsiä epäonnistumisia kaipaan. Josko vaikka omat toiveet pysyis jossain korkeuksissa... tai saisi edes vertaistukea...

Olen tässä viimeaikoina miettinyt myös josko pitäis tehdä joku miitti turkulaisten foorumipalstailijoiden tai miksei muidenkin ivf kävijöiden kanssa... Toisaalta haluanko minä pölpöttää tästä asiasta taas lisää? Haluanko että ne muut istuttaa minuun taas 100 uutta stressinaihetta? No en...

Tuossa kävin jonkun blogissa kääntymässä ja tekstissä luki kuinka ei osaa ollenkaan realistisesti ajatella että lapsi on se tulos joka tästä saadaan jos saadaan... Minulla kävi eilen myös se sama "yllätys" mielessäni... Laskin nimittäin lasketun ajan  (niinkuin tyhmä tapani yleensä on) ja se olisi 20. marraskuuta tällä kertaa... ja vieläpä tämän vuoden puolella... Oudosti se tuntuu tällä hetkellä yllättävän nopeasti tulevalta ajalta. Jos nyt tärppäis niin tulis aika vinha kesä ja vielä vauhdikkaampi syksy... Outoa että tämä yksi ainut siirtopäivä voi oikeesti muuttaa koko elämän lopullisesti!! (mutta realisti muistuttaa että siinä on edelleen se 20% mahdollisuus vaan)

... ja niin... jos nyt tärppää niin mä en saa koiraa.... Jurkele :D Meillä kun on diili että koira tulee jos ei lapsi tule... Ja olen jo saanut luvan hankkia sen... se kun ei vaan löydy ihan lähimaastosta eikä niitä kovin usein maailmaltakaan tule, joten kilpajuoksussa on koira ja lapsi... Lapsi toki tärkeempi, mutta harmittaahan tuo kun koiraa on jo 10 vuotta tässä mietitty (kun oma koira kuopattiin) ja 5v ihan tosissaan.