Eilen oli sitten siirto. Ensimmäisenä sulatettu oli muuntautunut epämuodostuneeksi. Näin minulle sanottiin... Epä normaali / Epämuodostunut /epäkelpo... En nyt tarkalleen muista mutta toinen sulatettiin ja otettiin käyttöön. Tietysti sitä nyt sitten tuli sellainen olo että ne kaikki on varmaan sellasii jos niitä viljeltäisiin pidempään ja onko tämä nyt se meidän ongelma alunalkaenkin??

Eilinen päivä meni murehtiessa ja alamaailmoissa. Nyt on jäljellä enää ne kaksi siinä samassa oljessa... eli max yhteen siirtoon jos siihenkään. Se jos epäonnistuu myös niin menis vasta syksyn puolelle uus ivf kierros... Toisinsanoen koko vuosi olis menny nyt sitten tän yhden ivf pyörähdyksen kanssa... HIDASTA ON!!! Yhtä paljon kun toivon että onnistuttaisiin niin melkeen toivon vaan sitä että saadaan hoidot käytyä läpi ja päästään sitten edes sitä kautta toteamaan että paskaks meni jatketaan elämää...

Paistaako jotenkin läpi että ei oo mitään uskoa?? Eikai??

Tänään jo vähän parempi mieli... kyllä tää vielä tästä kiipii oikein positiiviseen mielentilaan ja valtavaan onnistumisen uskoon jahka päästään tää eka piinaviikko ohi. (säälittävää kun tietää jo miten tää vuoristorata menee... liian monta kierrosta menty... ei toki passeja) Onneksi se oma ajatusmaailma ei oikeesti vaikuta lopputulokseen vaikka niin kaikki yrittää aina väittää... Ne samat tyypit kun kertoo aina sitä tarinaa kuinka paksuksi tuli juuri se tuttava joka oli menettänyt toivonsa ja lopettanut yrittämisen :D Että ne niinku kumoo toisensa... Positiivinen uskova ajattelu tulee kyllä ihan itsestään... joku saakelin hormonaalinen höyrähdys ennen mensuja...



Mut juu... Tänään meille vastailee yksi koirakasvattaja josko saatais se karvakasa joskus kotiin!! Karvalapsi olis hyvin tervetullut kun edellisen kuoppaamisesta mulla on jo 10v. Tällä hetkellä kandidaatti olis ranskanmaalta. Tulis kiva kesäreissu sinne sitten!!

Kuvassa komeileva ei ole meidän ykkös väritys... Vähemmän valkoista, mieluiten ei yhtään olis toive...