Taas näitä aamuja... Ranteet auki tai ainakin pää takasin tyynyyn ja peitto korviin. Viduttaa, ahdistaa, ketuttaa, raivostuttaa. Alakulon määrällä ei ole rajoja, eikä tulevaisuuden näkymissä valoja päällä.

Suomeksi siis uus kierto alko ja sapettaa niin vietävän jäätävän paljon. EI JAKSA ENÄÄÄÄ!!! Ja vastahan tää sonta on alkumetreillä. Hoidonsuunnittelu keskiviikkona ja se mua pelottaa kaikkein eniten. Mitä se nirisevä pää kenossa oleva lekuri mahtaa nyt mussuttaa... Että luomuna vielä kolmaskin vuosi?? Kun on NIIIIIN hyvät mahdollisuudet ilman hoitoja.... Eihän teillä ole mitään vikaa edes.

Muutama viikko sitten kuulin sukulaisen plussasta ja heillä oli yritystä pitkään takana. Jotenkin en osannut siitä mitenkään iloita, mutta toisaalta ei se nyt niin pahakaan ollut kun heillä on ekaa tehty ikuisuus ja nyt tämä toinen sai piiiiitkän yrityksen jälkeen alkunsa. Hämmästyin vain kovasti kun niin ajoissa ilmoittivat kun viikkoja ei ollut vielä kasassa edes kymmentä mun laskuopin mukaan.... Nooooh... Viimeviikolla tuli sitten ilmoitus että meni kesken.... Ja se reaktio minussa oli vielä pelottavampi.... En tuntenut juurikaan myötätuntoa.

Minusta on siis tulossa psykopaattihirviö!! Juuri se katkeroitunut ämmänketale joka ei pysty enää suhtautumaan mihinkään lapsiin liittyvään niinkuin normaalit, vaan vajoaa omaan itsesääliinsä ja myrkyttää mielensä omilla rumilla ajatuksillaan jotka pyörivät pääasiallisesti oman navan ympärillä.