Jatketaan nyt samaan suuntaan kuin edellinenkin.... Eli päätös olla raskautunut on tehty vaikka "siemennys" tehdään kyllä huomenissa :D

Inssi päivänä siis keskiviikko kp 12 ja eilen oli ultrassa (kp10) yksi ainokainen 18mm pallero...  limakalvo oli muistaakseni jossain 7,3 paikkeilla. Tänään tuikkasin pregnylin mukavan apteekkirumban jälkeen kauppakeskuksen parkkihallissa mahanahkaani. Eipä löytynyt sitten taas ihan ensimmäisestä apteekista.

Ihmeellistä että eivät tiedä apteekeissa miten toimia tällaisten lääkkeiden kanssa jotka ihon alle tirvastaan. Jouduin itse erikseen pyytämään neulaa pistämiseen ja ruiskua... ja sekotusneulaa... Tämän kaiken kun hän sai sitten pitkin hampain mulle kerättyä, ei vanhempi naishenkilö tiskin takana tiennyt että ne kuuluvat "toimitukseen" vaan käski menemään kassalle jossa tietävät mitä niistä kuuluu laskuttaa... En kehdannut sanoa hälle päin pläsiä että ei ne nyt mitään maksa kun lääkkeen kanssa ne pyytää...  Jurkele!! Ja ei siinä mitään vaikka maksaisivatkin jotain... kunhan ei tulis niin helvatin syyllinen olo kun niitä niin kovin pitkin hampain sieltä ollaan antamassa.

Isäntä saa tulla työmatkaltaan ruikkimaan purkkiin tänne kotiin ja sitten taas kiireen vilkkaa toiseen kaupunkiin. Jos nyt tärppäisi tästä kierrosta voisin oikeasti sanoa että mies oli kuule toisessa kaupungissa sillon kun tää lapsi on alulle pistetty... :D

Viimekäynnillä lääkäri antoi ymmärtää taas että oli erittäin pettynyt yhden munasolun aikaansaamiseen ja sanoikin että seuraavassa inssissä vaihdetaan sitten lääkettä ja annostusta että saadaan se kaksi munasolua aikaan. Kuulemma ne pitäisi ainakin saada aikaan... Hän ei taaskaan kovin paljon ladannut toivoa tähän kiertoon vaan antoi luvan varata hoidonsuunnitteluajan jos nyt tulee nega... Eli toisen inssin jälkeen päästäis jo ivf suunnitteluun ja jonoon... Jonon aikana ehdittäisiin vielä tekemään yksi inssi...

Suomeksi... Päästään koeputkeilemaan jo tämän vuoden puolella jos nyt ei tärppää ennen sitä... Mitä tietysti kovasti toivotaan....

Olin tänään myös todella rohkea... sain vihdoin kerrottua esimiehelle että tällaine projekti on käynnissä ja hoidoissa käydään... Kynnys kertomiseen on ollut ihan järkyttävän suuri ja olen itkua vääntänyt pari päivää kun tiesin että se on nyt vaan tehtävä. LUOJALLE KIITOS pomo oli erittäin lämmin ja mukava tässä asiassa. Herttinen että kivi vierähtikin sydämeltä. Nyt huomenna kehtaan hyvillä mielin ottaa puolitoistatuntia pekkasia että pääsen nappaamaan siimahännät kyytiin.