Joo ei tuo optimistin elämä mulle sovi... perus pessimisti niin aloin nauramaan itselleni jo parin viikon jälkeen joten otetaan tylsemmällä kaavalla vaan...

Eli kp 3 aloitin taas piikittelyn inssiä varten ja nyt tuplalääkitys... Eli ennen oli menopuria 75 vahvuudella ja nyt 150/ päivä. Iloisena menin apteekkiin hakemaan ylihintaista lientä jota on vastenmielistä tuikkia ihoonsa ja koko homman kruunasi se että tuotteen minulle noutanut tätskä oli ihan viimeisiä päiviä töissä oman mahansa kanssa. Noooooh.... Siinä oli se tavoite sitten samaan kertaan näkyvissä kun kerrattiin mitä pakkaus sisältää ja onko lääkäri antanut ohjeet...

Mukavampi tätä on nyt piikitellä kun ei tarvii joka ilta sekoitella sitä piikillistä vaan saa imeä suoraan ampullista tarpeellisen määrän. Piikki on vaan inan verran tylsempi joten saa vähän enemmän käyttää voimaa jotta menee nahan läpi.

Nyt on sitten varattuna jo ivf suunnitteluaika ja se meni elokuun viimeisiin päiviin. Näinollen syyskuussa jos voidaan ehkä päästä alkuun silläkin saralla ja päästään tää maksukaton täyttyminenkin sitten varmaan näkemään.

Kuten tekstistä huomaa, mulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä miten tämä kolmas inssi tulee menemään :D Ei sitten pienintäkään toivon ripettä jäljellä... Itseasiassa panikoin jo onko minulla yleensäkään munasoluja jäljellä... Yksi lääkäri minulle totesi että on joku veriarvo sellanen mikä ilmottelis munasarjojen toiminnan hiipumista.... Nyt mulla on odottamassa verikoe joka tehdään juurikin selvittämään käytettävissä olevien munasolujen määrää.... (eikä tehdä imeisesti ihan jokaiselle) Sepäs oliskin jos mulla olis munat jo loppu ja ikää ruhtinaalliset 27 lasissa. Toivottavasti näin ei ole päässyt käymään... Tulee muuten kova metsästäminen luovuttajissa :D En kelpuuttais ihan ketä tahansa....

Olen oikeestaan jo ajatusleikkiä aiheesta käynyt ja todennut että siskoni munia en ainakaan ottais :D Sieltä tulee niin pahaa tautikantaa ja luonne erotkin on aika suuret minulla ja hänellä... (sekä hänen kolmella lapsellaan) meillä kun on eri isät.

Yksi tuttu olisi jonka mieluusti kelpuuttaisin lasteni äidiksi, vaan hänen luontonsa tuskin antaisi myöden että ns. oma lapsi kasvaisi tuttavapiirissä ja hänellä myös esteenä kasvaimet, joita on poistettu... Näinollen ei varmaan saa noita hormonipiikittelyjä ottaa... Jäljelle jäi yksi rämäpääserkku ja se onkin sitten eri asia mitä mies siihen valintaan sanoisi ;) Nämä kaikki on siis ihan ajatusleikkiä vaan mitä on tullut pyöriteltyä kun pettymyksiä on arvatenkin muutama tullut koettua.

Tänään töissä naureskelin itsekseni että sitten joskus kun saan jonkun toukan aikaan niin teen sille paidan jossa teksti "tekemällä tehty" tai "made in tyks". Pohdin myös keskusteluja joissa jotkut kertoilevat missä kenenkin lapset ovat alkunsa saaneet... Voisinpa todeta että silloin kun meidän ruumiin-nesteet toisensa tuloksellisesti kohtasivat, oli lemmen liekki todella kaukana siitä tilanteesta.

Idioottimaista välineurheiluahan tämä on. Dopingia käytetään jos jonkunmoista mutta niilläkään ei päästä maaliviivaa pidemmälle. Paskan möivät sanon minä...